ERILAINEN PÄIVÄ

Hei. pitkästä aikaa.

Kevät tulee, vaikka tänään lumi muistutteli siitä, että on vasta maaliskuu.

Olen tänä vuonna pohtinut niin säätä kuin omaa paikkaani täällä maapallolla. Hienosti sanottu vai mitä! Kiireisen syksyn jälkeen olen antanut itseni olla minä. Meditointiini kuuluu sukkapuikkojen kilinä ja hömppää ohjelmaa telkkarista. Olen ollut osaksi erakkona, mutta nauttinut myös omanlaisesta tahdista töissä. Pysähtyminen avaa ajatukset. Että mikä tässä nyt on tärkeää ja mitä haluaa tehdä. Ja mahtavaa huomata, että jotkut asiat ei enää paljon paina, mutta taas jotkut asiat ovat tärkeitä ja tuntee itsensä vahvaksi.

Erilainen päivä? Olin ensimmäistä kertaa tukemani eduskuntavaaliehdokkaan töissä jakamassa esitteitä eli flaikkuja, kuten piireissä sanotaan. Se on tunnustettava, minut on luotu parantamaan maailmaa. Olen kiitollinen siitä, että joku muu laittaa itsensä likoon ja hakeutuu tehtäviin, jotka eivät ole niitä helpoimpia. Kiitos Tiina Elo, että sinä jaksat. Ja monet hienot muutkin ehdokkaat. 

Koska kello on jo paljon, Koska kello on yö - Sielu ei nuku. Siksi otin tämän blogini esille ja kirjoitin pitkästä aikaa. Kirja yöpöydälläni pitää minulle seuraa, mies ja kissat nukkuu. Ostin viikonloppuna Kaija Juurikkalan kirjan Sielu ei nuku. Sain siihen hänen omistuskirjoituksen.

Hän katsoi silmiini ja kirjoitti. Katsoi silmiini ja kirjoitti. Kun luin tekstin, liikutuin, Se on oikeastaan lievästi sanottu. Kun luin tekstin minussa pyörähti voimakas tunne. Kaija hymyili ja kysyi: Tuntuuko tutulta? Henkäisin vastauksen KYLLÄ. Ihan uskomatonta.

"Kangasmetsä, vanhat nummet ja linna.

Sinun maisemasi, sen äänet, sen tuoksut. Ja sen muistot!"

Rantasaunanlämmityksiä ootellen!

TAIDETTA JA KÄSITÖITÄ

Eikun Käsityötaiteen Perustutkinto.
Olenpa aloittanut opiskelut käsityön parissa! Niin ihanaa!

Viime viikolla asiakkaani kysyi minulta, että elänkö stressitöntä sellaista elämää kuin haluat ja mikä on auttanut siihen pääsemiseen? Pitipä miettiä.
Lopulta vastaukseni oli hyvin lyhyt. Löydä itsesi. Jokainen päivä on myös lisää etsimistä, jokainen oivallus omasta itsestäni on riemukas!

Siis palataanpa alkuun. Aloitin kolme vuotta kestävän opiskelun -  luovuutta, suunnittelua, tekniikoita ja sitä että olen juuri MINÄ.

Skool sille, minulle!
Ihania kynttiläiltoja kaikille!

SUNNUNTAI-AAMUN IHANUUS

Työntäyteinen viikko takana. Sunnuntaisin nautitaan pitkä aamiainen - pekonia, munia, paahtoleipää, juustoa, tomaattia, salaattia ja tietenkin maukasta tummaa paahtoa, kahvia!
Tänään valmistimme ensimmäistä kertaa Terapiakokin ohjeella aamiaispannarit. Nyt niitä tässä patiolla maiskutellaan. Kyllä on maukkaita. Käykääpä katsomassa ohje www.terapiakokkausta.fi.
Nautin nykyisin ruoanlaitosta, koska raaka-aineet ovat puhtaita, luomua ja osa lähellä tuotettuakin. Kuten terapiakokki Maria sanoo, että leipoessa ja kokatessa voi elää tässä ja nyt. Haistella, katsella kypsymistä, maistella ja nähdä omien käsiensä tuloksen.
Terapeuttista!

Ihana makuyhdistelmä oli myös raikkaat punaiset viinimarjat ja hunaja. Hunajan ostin ravintolapäivän kahvilasta tuttavani luota ihan tästä kyliltä. Hänellä on omat mehiläiset, kyllä hunaja maistuu niin hyvälle!
Olen löytänyt paljon vanhoja aterimia ja ne on meillä käytössä joka päivä. Kuten vanhat astiatkin.

Aamiaisen jälkeen ajattelin vähän neuloa - toimii minulla meditaation tavoin, tyhjentää mieltä ja antaa tilaa uusille ajatuksille. Nautin luonnon läheisyydestä ja tänään myös kauniista ilmasta!

Ensi viikkoon ystäväiseni! <3

KESÄ JA AMPIAISET

Täällä ollaan hellekesän pölläyttämänä kotiterassilla. Kevät meni hurauksessa ja kesän vapaat takana. Olipa helteinen loma! Koska mitään ei oikein kuumassa jaksanut tehdä, se antoi mahdollisuuden valua saunanrantaan akvarellitarvikkeiden kanssa. Varjossa ja lämpimässä, paarmojen seurana.

Sitä vaan, että rakastuin niin akvarellikurssilla maalaamiseen, että harrastus, joka muhi sisälläni pari vuotta, viimein pääsi alkuun. Tuikun kurssi Oitbackassa antoi alkupotkun tähän... koskaan kun en ole sitten kouluaikojen akvarellipensseliin tarttunut!

Tässä kuvia ja tunnelmia Kivikoskelta. Myllärin tytön isoisän ja isän työpaikka....

Vietin lapsuuteni Pekka Halosen kesäpaikan naapurissa. En kyllä ihmettele yhtään, että hän viihtyi näissä maisemissa.

...ja kosken kiviä.

Tässä ihana ateljeeni. Isä on aikoinaan tehnyt käsityönä nämä tuolit.

Sain viimein onnistuneesti rantakiviä paperille.

Tästä ei maailma parane!

Nyt innostunein mielin uuteen syksyyn! Kaikkea mahtava tulossa... ja Myllärin Tyttö saa blogi-kaverinkin tässä syksyn mittaa! Näihin kuviin ja tunnelmiin!

LUONNON RYTMISSÄ

Hyvää alkanutta vuotta 2014! 
Vaikka tammikuu on kohta takana ja valon määrä on lisääntynyt, hellitään vielä hieman itseämme ja annetaan aikaa ja ollaan läsnä.
Luin juuri juttua Voi Hyvin  -lehdestä Seasonal Yogasta. Erittäin mielenkiintoista, eletään vuorovaikutuksessa yhdessä vuodenaikojan kanssa. Innolla odotankin meidän kylällä uuden liikuntapaikkamme avautumista ja siellä alkavaa joogaa. 

Vaikka vielä talvea vietetäänkin, on mukava hankkia kukkia mielen virkistykseksi. Tuo luonto sisälle! 

 

 

Kissat ovat minun henkisiä opettajiani. Niillä on taito olla aitoja. 

Aitoa, pohdiskelevaa ja rauhallista viikkoa kaikille. 

TONTTU EI VAAN SAA UNTA....

Toinen adventti tuli ja meni. Meillä on adventtikynttilänjalkana yli 10 vuotta sitten ruotsin Indiskasta ostettu takorautainen jalka, joka kaivetaan lipaston laatikosta aina ennen adventtia. Toinen jo perinteeksi tullut on jouluruusu. Se on niin kaunis ja ennen varsinaisia joulukukkia tuo sitä odotuksen tunnelmaa.

 Olen jo ostanut hyasintinkin. Löysin muuten tuon maatuskan maalta, sen olen saanut joskus lapsena lahjaksi. Viime kesänä tuli koluttua nurkkia maalla "sillä silmällä"..... 
Löytyi myös vanha hirsilankku, josta sitten tuli meille olohuoneen pöytä. Alla kuvassa. Mukavia joulutunnelmia olen jo kotiin viritellyt. Ja tuli siivottuakin - kiitos ystävien, jotka kutsuimme iltaa istumaan! 

Puodilla on ensi lauantaina joulumarkkinat ja suunnittelin tuossa saunan lauteilla päivän ohjelmaa. Sitä vaan, että mitähän hiippahattuja siellä liikkuukaan!

"...kattojen päällä on lunta - Tonttu ei vaan saa unta."
 

 Hupsista ja hyvää päivää!

On vierähtänyt yli vuosi siitä, kun viimeksi tänne blogiin kirjoittelin. Vuosi on tuonut suuria muutoksia työssäni ja elämässäni.... voisi sanoa, että ihan on itse aiheutettua! Laajensin hoitolatoimintaani saadessani lisätilan. Perustin aidon ja ihanan Puodin. Vuosi on ollut siis työntäyteinen, uusien asioiden opettelua, ideointia. Oppimista ja nauttimista. Joskus vähän väsymistäkin.

Mutta minulla on ihana tukijoukko, lähimpänä mieheni, joka jaksaa kannustaa ja auttaakin Puodilla! Myllärin tytön kissaperhekin on ihan sama.... kolme viiksivallua Pimu, Sylviesteri ja Tikru.

Myllärin tyttö on tässä hetkessä oleva ja perinteitään ja juuriaan arvostava. Ajattelin vierailla täällä blogin puolella nyt vähän useamminkin. Nämä kuvan tunnelmat ovat tältä päivältä. Työpäivä kotona. Kuuntelen jouluradion testilähetystä ja annan palaa! Siis joulumielen ja kynttilöiden!

Ihanaa, jos olisitte kanssani läsnä - tässä ja nyt!