PAIKKA AURINGOSSA -MUSIKAALIN ROOLIASUN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS
Matkani teatteripuvustuksen maailmaan!
'Cause we are living in a material world.....And I am a material girl....
Täällä jälleen viides platta kultaa peräjälkeen,kutsu kultasormeks, kuka muukaan vetää tälleen.Juristit, lääkärit, tohtori? No,tää on Casino Royale, eikä mikään konttorishow.....
SAANKO ESITELLÄ - ANNE B !
1. Musikaalin käsikirjoitus
2. Mielikuva ja ideointi
Saimme esittelyt roolihenkilöistä ja heidän siviilipersoonastaan. Pohdimme mikä voisi olla se sopivin itselle. Oli kyllä todella vaikeaa miettiä asiaa papereita siirrellessä, mutta niinpä kuitenkin minulle valikoitui roolihenkilö Anne B. Persoonana tuntui ensin kovin vieraalta, mutta yön yli nukuttuani minulle valkeni miten herkullinen henkilö tämä onkaan. Sai antaa mielikuvituksen lentää!
Puvustettava roolihenkilöni on Anne B, paljon somekuuluisuutta saanut laulaja, suuri fanijoukko on tuonut hänelle hiukan yliampuvaakin itsetuntoa! Tietää paikkansa ja ei välitä paljon muista, kunhan itse pääsee esille.
Otin kotona esille nipun muotilehtiä ja selailin niitä ja annoin vain mielen vapaasti lentää välittämättä siitä miten kummassa vaatteen toteuttaisinkaan. Esiintyminen vaatii näyttävän asun, koruja ja omaa nimeä korostavaa asustetta. Räppiosuuteen ehdottomasti lippis ja siihen strasseilla nimikirjaimet. Nimikirjainkorvikset sekä näyttävä koru kaulaan. Tällaisi ajatuksia päässäni pyöri ja otin jo kynät ja luonnospaperitkin esille.
3. Tavattiin näyttelijät ja esittelin ideoita
Meidän oli nyt aika tavata opiskelijoitten musikaaliryhmä ja matkasimme Mäkkylään heidän vieraakseen. Oli todella hyvä nähdä heidän harjoitteluaan ja kokonaisuutta, koska siinä asiat loksahtivat paikoilleen. Tästäkö siis on kysymys! Sain jutella roolihenkilön näyttelijän kanssa ja esitin jo innokkaana omia ideoitani. Kaikilla näyttelijöillä olisi perusmusta asu ja siihen päälle rakensimme rooliasut. Anne Beellä olisi musta body ja sitten jotain näyttävää siinä päällä. Huomioin myös punertavan hiusvärin. Vielä otimme lopuksi näyttelijän mitat ja.... Matka oli alkanut!
4. Materiaalin ideointi ja tarvikkeiden hankinta
Sovimme luokan kanssa treffit Nihtisillan Kierrätyskeskukseen ja etsimme sieltä materiaaliksi sopivia vaatteita, hattuja, huiveja ja asusteita. Minulla oli mielessä koko ajan kimaltava, näyttävä kangas ja vaate. Kuljin pitkään pari ruskeaa paitaa kädessäni ja mustia vaatekappaleita pyörittelin. Sitten löysin sinisen paljettipaidan. En ollut siinä vaiheessa lainkaan vakuuttunut siitä, olisiko se sopiva. Mutta sen otin sieltä mukaani, jostain on lähdettävä liikkeelle. Yllättävän vaikeaa oli päättää, mutta tulin siihen tulokseen, että kannattaa ottaa vaikka useampiakin vaihtoehtoja. Väri kuitenkin viehätti.
Hankin myös sinistä tylliä ja etsin käytettyä valkoista lippistä, jonka ajattelin tuunata sopivaksi. Se löytyikin ystävältä ja oli oikein sopiva tähän tarkoitukseen! Tylliä en koskaan käyttänytkään, sitä ei lopulta tarvittu.
Tähän välikommenttina....esitystä katsoessani, AnneBeen silarivälikohtauksen jälkeen, kuulin vuorosanat:
CAMILLA
"Nyt,
nyt olen kokenut kaiken. Kaikki vaan yhtä pakaraa. Näen sinistä!"
Tätä en kässäristä muistanut, mutta todellakin - sinistäpä hyvinkin!
5. Suunnittelu jatkuu ja ensimmäinen sovitus
Sininen paita oli kooltaan aivan sopiva, siinä oli avoin kaulus....eipäs ollutkaan, se olikin selkäpuolella! Mutta koska puserossa ei ollut muotolaskoksia, takaosasta tuli sitten etupuoli. Irrotin puserosta hihat ja hihoista vuorikankaan. Sommittelin hihoja helmaksi, koska olin suunnitellut puseron, jonka helma laskeutui enemmän oikelle puolelle. Leikkasin kuitenkin vielä näyttelijän kokoluokan mukaiset kaavat vastaavaan puseroon ja vertasin puseroa niihin. Sopivalta tuntui.
Odotin ensimmäistä sovitusta, koska siinä varmistin yleensäkin paidan sopivuuden ja vaihdoin mielipiteitä näyttelijän kanssa. Tytti oli hankkinut kierrätyskeskuksesta pari vaihtoehtoa bodyksi. Päädyimme vartalonmyötäiseen vaatteeseen, jonka lyhentäisin. Lisäksi merkkasin taskunpaikan kännykälle ja mittailtiin olkaimien pituudet ja paikat. Paljettipuseron kaula-aukko saisi olla vielä avonaisempi, joten merkkasin sen paikan. Lisäksi kotona päätin vielä avata hihansuita reilummin, body sai näkyä alta.
Vaihdoimme mielipiteitä koruista, minulla oli jo korvikset valmiina ja ne oli ok. Lippiskin sopi kuvioon ja nyt pääsin sitten jatkamaan ompelutöitä.
7. Ompelu ja asusteiden teko
Viikonloppuna oli koulua ja minunkin piti aloittaa vaatteiden ompelu ja työstäminen, mutta universumi päätti toisin. Jo keskiviikkona aloin yskiä ja perjantaina olin jo aika kipeä ja väsynyt. Lauantaina aamulla ei ollut epäselvää siitä, että olin sairastunut. Yskää, nuhaa ja flunssaa kesti tiistaille asti ja en jaksanut muuta kuin juoda pakuriteetä ja yskin ja niistin. Pieni paniikki alkoi nousta, kun sitten keskiviikkona piti olla jo läpimenoon päällepantavaa! Apuva! Ja yrittäjänä vielä hoitotyön asiakkaatkin siirtyi parilla päivällä.
Mutta mitäpä elämä olisi ilman haasteita!
Tiistaina jaksoin ryhtyä ompeluhommiin. Saksin helman bodystä, ompelin, leikkasin toisen bodyehdotuksen vaatteen helmasta taskulle kankaan, ompelin sen. Leikkasin bodyn helmakankaasta olkaimet, mittasin ja ompelin ne nuppineuloilla merkkaamiini paikkoihin. Paljettipaidan reunasaumat ompelin käsin, samoin helman lisäosat. Oli pakko jättää vielä aika raakileeksi, pääasia että Tytti pääsi harjoittelemaan vaatteiden kanssa. Lippikseen leikkasin kankaan paljettipaidan hihojen vuorikankaasta. Se peitti etuosasta toisen puolen, jossa oli alunperin lippiksen mainoslogo.
Lippis jäi vielä kesken, kaulakorun tuunasin parista vanhasta korusta. Tuntui kuin olisin ollut siinä ohjelmassa - Muodin Huipulla. Vain kahdeksan tuntia aikaa!
"Veljeni"- ompelukone, pakuriteetä hunajalla, suunnitteluvihko, perheemme kissat aina apuna, särkylääkettä ja vähän välissä lepoa. Siinä tiukka päivä pukusuunnittelijan elämää!
8. Sovitus ja läpimeno
Vielä aika flunssaisena matkasin Mäkkylään vaatteiden ja asusteiden kanssa. Vaatteet oli valmiit harjoituksiin ja kaikki oli ok. On muuten todella tärkeää olla katsomassa harjoituksia, seurasin vaatteen asettumista ja miten se laskeutuu, pysyykö lippis päässä ja miten korut soveltuu ja asettuu kropalla. Kaikki näytti ihan hyvältä. Vielä sovittiin, että lyhennän bodyn olkaimia, tasku kännykälle oli aika tiukka, mutta näyttelijän mielestä parempi, että puhelin ei lennä vauhdikkaan esityksen aikana lattialle.
Tänään oli jo puolivoittajan olo! Tuossa tuo keikkuu suunnittelemani vaatteen kanssa ja harjoituksetkin etenee mukavasti. Tuntui aika hienoltakin, ehdin siinä pysähtyä miettimään.
9. Valmista
Vielä oli viikko aikaa viimeistellä vaatteita ja tein sovitut korjaukset.
Lippiksen valmistus alkoi ja löysinkin kimaltelevia strasseja ja ompelin vuorikangasta lippiksen toiseen etuosaan. Vaikeaa....lippis oli aika paksu tuosta kohdasta.
Anne Been nimen etukirjaimet piirsin liimalla ja ladoin siihen strassit. Mielessäni kuulin neuvon - pieni piperrys ei näy näyttämöltä. Tein niin isot kirjaimet kuin siihen mahtui!
10. Nautitaan esityksestä
Viimein tuli perjantai 8.4. ja musikaali esitettiin Kulttuuritalon Louhisalissa. Paikat oli loppuunmyyty ja olo oli kyllä jännittynyt. Hienolta näyttää ja kaikki meni hyvin!
Itse keskityin esitykseen niin, että en edes nojannut tuoliini. Kaikilla meni tosi hyvin ja Anne B suoriutui vauhdikkaasta roolistaan mainiosti!
Olen itse tyytyväinen siihen, miten puvustukseni toi esille roolin luonteen ja istui kokonaisuuteen.
11. Onnistumisen ja haasteen hetkiä
Pitää mainita vielä opettavainen ohjaaja/näyttelijäluento, jossa saimme kuulla oikeasti mitä pukusuunnittelun ja ohjauksen ja näyttelijöiden yhteistyö on. Projektimme erosi toki käytännössä normaalista teatteripuvustustyöstä, mutta moni asia oli samoin. Tässä haasteena pidän sitä, että tapasimme kovin vähän näyttelijöitten kanssa, tunsi olonsa välillä ihan kuin olisi eri projektissa. Mutta oma valmistautuminen sovitukseen/tapaamiseen ja sähköpostit sekä tekstiviestit toimivat hyvänä apuvälineenä. Kuvat liikkuvat mukavasti niinkin.
Haasteellista oli flunssaviruksien jyllääminen niin näyttelijöillä kuin itselläkin. Aikataulu muuttui omalta kohdaltani liian kiireiseksi, mutta se ei lopulta vaikuttanut lopputulokseen. Kai sitten "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pätee tässäkin projektissa.
Mikäli näyttämökertoja olisi ollut enemmän, olisin muuttanut hiukan paljettipaidan ompelua reunasaumoissa, olisin ommellut niihin vuorikankaan, Paljetit hiukan raapivat ihoa. Korvikset olisin myös miettinyt toisin. Emme päässeet myöskään lainkaan näkemään näyttämön valoja, kun sininen valo vie sinisen värin. Mutta kimallus oli hyvä ja toimi kuten suunnittelinkin.
Hauskinta tässä kaikessa oli se, että alkuvaiheen piirustukset ja kuvat ja mietteet yhtäkkiä kuin taianomaisesti olivatkin tuolla näyttämöllä! Mitä tapahtui? Tapahtui teatteripuvustus!
Seuraavan kerran, kun menen teatteriin, katson asioita aikalailla eri näkökulmasta. Teatterin puvustus suunnittelusta ensi-iltaan on valtava työ. Siihen liittyy haasteita ja onnistumisia. Erityisesti mietin juuri sitä miten vaate tukee roolin luonnetta ja osuutta koko tarinassa. Ja millä keinolla se on toteutettu. Värillä, materiaaleilla ja asusteilla.
