PAIKKA AURINGOSSA -MUSIKAALIN ROOLIASUN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS

Matkani teatteripuvustuksen maailmaan!

'Cause we are living in a material world.....And I am a material girl....

Täällä jälleen viides platta kultaa peräjälkeen,kutsu kultasormeks, kuka muukaan vetää tälleen.Juristit, lääkärit, tohtori? No,tää on Casino Royale, eikä mikään konttorishow.....

SAANKO ESITELLÄ - ANNE B !

1. Musikaalin käsikirjoitus

Joulukuussa saimme luettavaksi kevään koulutehtävän käsikirjoituksen! Mielenkiintoista! Hiukan sekavinkin miettein lueskelin tekstiä, joka oli pitkä ja ajatukseni harhailivat moneen kertaan ja palasin tekstiin uudestaan. Tekstistä kyllä sai kuvan siitä millainen tarina oli kyseessä. Mutta vasta ensimmäinen kerta livenä nähtynä asiat loksahtivat kohdalleen. Jäin odottamaan ensimmäistä kouluiltaa tammikuulla!

2. Mielikuva ja ideointi

Saimme esittelyt roolihenkilöistä ja heidän siviilipersoonastaan. Pohdimme mikä voisi olla se sopivin itselle. Oli kyllä todella vaikeaa miettiä asiaa papereita siirrellessä, mutta niinpä kuitenkin minulle valikoitui roolihenkilö Anne B. Persoonana tuntui ensin kovin vieraalta, mutta yön yli nukuttuani minulle valkeni miten herkullinen henkilö tämä onkaan. Sai antaa mielikuvituksen lentää!

Puvustettava roolihenkilöni on Anne B, paljon somekuuluisuutta saanut laulaja, suuri fanijoukko on tuonut hänelle hiukan yliampuvaakin itsetuntoa! Tietää paikkansa ja ei välitä paljon muista, kunhan itse pääsee esille.

Otin kotona esille nipun muotilehtiä ja selailin niitä ja annoin vain mielen vapaasti lentää välittämättä siitä miten kummassa vaatteen toteuttaisinkaan. Esiintyminen vaatii näyttävän asun, koruja ja omaa nimeä korostavaa asustetta. Räppiosuuteen ehdottomasti lippis ja siihen strasseilla nimikirjaimet. Nimikirjainkorvikset sekä näyttävä koru kaulaan. Tällaisi ajatuksia päässäni pyöri ja otin jo kynät ja luonnospaperitkin esille.

3. Tavattiin näyttelijät ja esittelin ideoita 

Meidän oli nyt aika tavata opiskelijoitten musikaaliryhmä ja matkasimme Mäkkylään heidän vieraakseen. Oli todella hyvä nähdä heidän harjoitteluaan ja kokonaisuutta, koska siinä asiat loksahtivat paikoilleen. Tästäkö siis on kysymys! Sain jutella roolihenkilön näyttelijän kanssa ja esitin jo innokkaana omia ideoitani. Kaikilla näyttelijöillä olisi perusmusta asu ja siihen päälle rakensimme rooliasut. Anne Beellä olisi musta body ja sitten jotain näyttävää siinä päällä. Huomioin myös punertavan hiusvärin. Vielä otimme lopuksi näyttelijän mitat ja.... Matka oli alkanut!

4. Materiaalin ideointi ja tarvikkeiden hankinta

Sovimme luokan kanssa treffit Nihtisillan Kierrätyskeskukseen ja etsimme sieltä materiaaliksi sopivia vaatteita, hattuja, huiveja ja asusteita. Minulla oli mielessä koko ajan kimaltava, näyttävä kangas ja vaate. Kuljin pitkään pari ruskeaa paitaa kädessäni ja mustia vaatekappaleita pyörittelin. Sitten löysin sinisen paljettipaidan. En ollut siinä vaiheessa lainkaan vakuuttunut siitä, olisiko se sopiva. Mutta sen otin sieltä mukaani, jostain on lähdettävä liikkeelle. Yllättävän vaikeaa oli päättää, mutta tulin siihen tulokseen, että kannattaa ottaa vaikka useampiakin vaihtoehtoja. Väri kuitenkin viehätti.

Hankin myös sinistä tylliä ja etsin käytettyä valkoista lippistä, jonka ajattelin tuunata sopivaksi. Se löytyikin ystävältä ja oli oikein sopiva tähän tarkoitukseen! Tylliä en koskaan käyttänytkään, sitä ei lopulta tarvittu.

Tähän välikommenttina....esitystä katsoessani, AnneBeen silarivälikohtauksen jälkeen, kuulin vuorosanat:

CAMILLA

"Nyt, nyt olen kokenut kaiken. Kaikki vaan yhtä pakaraa. Näen sinistä!"

Tätä en kässäristä muistanut, mutta todellakin - sinistäpä hyvinkin!

5. Suunnittelu jatkuu ja ensimmäinen sovitus

Sininen paita oli kooltaan aivan sopiva, siinä oli avoin kaulus....eipäs ollutkaan, se olikin selkäpuolella! Mutta koska puserossa ei ollut muotolaskoksia, takaosasta tuli sitten etupuoli. Irrotin puserosta hihat ja hihoista vuorikankaan. Sommittelin hihoja helmaksi, koska olin suunnitellut puseron, jonka helma laskeutui enemmän oikelle puolelle. Leikkasin kuitenkin vielä näyttelijän kokoluokan mukaiset kaavat vastaavaan puseroon ja vertasin puseroa niihin. Sopivalta tuntui.

Odotin ensimmäistä sovitusta, koska siinä varmistin yleensäkin paidan sopivuuden ja vaihdoin mielipiteitä näyttelijän kanssa. Tytti oli hankkinut kierrätyskeskuksesta pari vaihtoehtoa bodyksi. Päädyimme vartalonmyötäiseen vaatteeseen, jonka lyhentäisin. Lisäksi merkkasin taskunpaikan kännykälle ja mittailtiin olkaimien pituudet ja paikat. Paljettipuseron kaula-aukko saisi olla vielä avonaisempi, joten merkkasin sen paikan. Lisäksi kotona päätin vielä avata hihansuita reilummin, body sai näkyä alta. 

Vaihdoimme mielipiteitä  koruista, minulla oli jo korvikset valmiina ja ne oli ok. Lippiskin sopi kuvioon ja nyt pääsin sitten jatkamaan ompelutöitä.

7. Ompelu ja asusteiden teko

Viikonloppuna oli koulua ja minunkin piti aloittaa vaatteiden ompelu ja työstäminen, mutta universumi päätti toisin. Jo keskiviikkona aloin yskiä ja perjantaina olin jo aika kipeä ja väsynyt. Lauantaina aamulla ei ollut epäselvää siitä, että olin sairastunut. Yskää, nuhaa ja flunssaa kesti tiistaille asti ja en jaksanut muuta kuin juoda pakuriteetä ja yskin ja niistin. Pieni paniikki alkoi nousta, kun sitten keskiviikkona piti olla jo läpimenoon päällepantavaa! Apuva! Ja yrittäjänä vielä hoitotyön asiakkaatkin siirtyi parilla päivällä. 

Mutta mitäpä elämä olisi ilman haasteita!

Tiistaina jaksoin ryhtyä ompeluhommiin. Saksin helman bodystä, ompelin, leikkasin toisen bodyehdotuksen vaatteen helmasta taskulle kankaan, ompelin sen. Leikkasin bodyn helmakankaasta olkaimet, mittasin ja ompelin ne nuppineuloilla merkkaamiini paikkoihin. Paljettipaidan reunasaumat ompelin käsin, samoin helman lisäosat. Oli pakko jättää vielä aika raakileeksi, pääasia että Tytti pääsi harjoittelemaan vaatteiden kanssa. Lippikseen leikkasin kankaan paljettipaidan hihojen vuorikankaasta. Se peitti etuosasta toisen puolen, jossa oli alunperin lippiksen mainoslogo.

Lippis jäi vielä kesken, kaulakorun tuunasin parista vanhasta korusta. Tuntui kuin olisin ollut siinä ohjelmassa - Muodin Huipulla. Vain kahdeksan tuntia aikaa! 

"Veljeni"- ompelukone, pakuriteetä hunajalla, suunnitteluvihko, perheemme kissat aina apuna, särkylääkettä ja vähän välissä lepoa. Siinä tiukka päivä pukusuunnittelijan elämää!

8. Sovitus ja läpimeno

Vielä aika flunssaisena matkasin Mäkkylään vaatteiden ja asusteiden kanssa. Vaatteet oli valmiit harjoituksiin ja kaikki oli ok. On muuten todella tärkeää olla katsomassa harjoituksia, seurasin vaatteen asettumista ja miten se laskeutuu, pysyykö lippis päässä ja miten korut soveltuu ja asettuu kropalla. Kaikki näytti ihan hyvältä. Vielä sovittiin, että lyhennän bodyn olkaimia, tasku kännykälle oli aika tiukka, mutta näyttelijän mielestä parempi, että puhelin ei lennä vauhdikkaan esityksen aikana lattialle. 

Tänään oli jo puolivoittajan olo! Tuossa tuo keikkuu suunnittelemani vaatteen kanssa ja harjoituksetkin etenee mukavasti. Tuntui aika hienoltakin, ehdin siinä pysähtyä miettimään.  

9. Valmista

Vielä oli viikko aikaa viimeistellä vaatteita ja tein sovitut korjaukset.

Lippiksen valmistus alkoi ja löysinkin kimaltelevia strasseja ja ompelin vuorikangasta lippiksen toiseen etuosaan. Vaikeaa....lippis oli aika paksu tuosta kohdasta.

Anne Been nimen etukirjaimet piirsin liimalla ja ladoin siihen strassit. Mielessäni kuulin neuvon - pieni piperrys ei näy näyttämöltä. Tein niin isot kirjaimet kuin siihen mahtui!

10. Nautitaan esityksestä

Viimein tuli perjantai 8.4. ja musikaali esitettiin Kulttuuritalon Louhisalissa. Paikat oli loppuunmyyty ja olo oli kyllä jännittynyt. Hienolta näyttää ja kaikki meni hyvin! 

Itse keskityin esitykseen niin, että en edes nojannut tuoliini. Kaikilla meni tosi hyvin ja Anne B suoriutui vauhdikkaasta roolistaan mainiosti! 

Olen itse tyytyväinen siihen, miten puvustukseni toi esille roolin luonteen ja istui kokonaisuuteen. 

11. Onnistumisen ja haasteen hetkiä

Mihin tämä kevät vilahti? Oli hieno oppimisen kevät aivan uudella alueella. Tässä Käsityötaiteen opinnoissa pidänkin juuri siitä, että suunnittelu on kaiken ydin. Tämä teatteripuvustus kyllä tuntui ensin todella hypyksi tuntemattomaan ja mielentilat vaihteli innosta turhautumiseen, hikipisaroista ilon kyyneliin. Nenäliinoista toiseen, pakuriteestä tummaan paahtoon.

Pitää mainita vielä opettavainen ohjaaja/näyttelijäluento, jossa saimme kuulla oikeasti mitä pukusuunnittelun ja ohjauksen ja näyttelijöiden yhteistyö on. Projektimme erosi toki käytännössä normaalista teatteripuvustustyöstä, mutta moni asia oli samoin. Tässä haasteena pidän sitä, että tapasimme kovin vähän näyttelijöitten kanssa, tunsi olonsa välillä ihan kuin olisi eri projektissa. Mutta oma valmistautuminen sovitukseen/tapaamiseen ja sähköpostit sekä tekstiviestit toimivat hyvänä apuvälineenä. Kuvat liikkuvat mukavasti niinkin.

Haasteellista oli flunssaviruksien jyllääminen niin näyttelijöillä kuin itselläkin. Aikataulu muuttui omalta kohdaltani liian kiireiseksi, mutta se ei lopulta vaikuttanut lopputulokseen. Kai sitten "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pätee tässäkin projektissa.

Mikäli näyttämökertoja olisi ollut enemmän, olisin muuttanut hiukan paljettipaidan ompelua reunasaumoissa, olisin ommellut niihin vuorikankaan, Paljetit hiukan raapivat ihoa. Korvikset olisin myös miettinyt toisin. Emme päässeet myöskään lainkaan näkemään näyttämön valoja, kun sininen valo vie sinisen värin. Mutta kimallus oli hyvä ja toimi kuten suunnittelinkin.

Hauskinta tässä kaikessa oli se, että alkuvaiheen piirustukset ja kuvat ja mietteet yhtäkkiä kuin taianomaisesti olivatkin tuolla näyttämöllä! Mitä tapahtui? Tapahtui teatteripuvustus!

Seuraavan kerran, kun menen teatteriin, katson asioita aikalailla eri näkökulmasta. Teatterin puvustus suunnittelusta ensi-iltaan on valtava työ. Siihen liittyy  haasteita ja onnistumisia. Erityisesti mietin juuri sitä miten vaate tukee roolin luonnetta ja osuutta koko tarinassa. Ja millä keinolla se on toteutettu. Värillä, materiaaleilla ja asusteilla.

There's no business like showbusiness

näin sain nähdä mä sen... !!

TAIDERYIJY

Syksy 2015 / Käsityötaiteen perustutkinto

"Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesäyön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen."

- Eino Leino -

Tämä on Portfolioni. Syksyn matkani taideryijyn ja lankojen avulla taidetta tekemisen maailmaan.
Oppimista, oivaltamista, rakastumista uuteen käsityömuotoon ja suurta intoa.

1 Ryijyn suunnittelu

1.1. Luonnos

Enpä tiennytkään miten paljon taiteilijat suunnittelivat ryijyjä. Tunnettuja taiteilijoita kuvataiteen puolelta, ei pelkästään tekstiilitaiteen. Lisäksi aikoinaan käsitöitä tehtiin tarpeeseen eli ryijyjä käytettiin peittoina, mattoina ja lämmikkeinä istuimissa. Ne eivät olleet pelkästään koriste-esineitä.

Ensimmäisenä iltana koulussä tänä syksynä istua napottelin koulupöydän ääressä innostuneena siitä, että saa tehdä jotain villalangoilla. Ryijy oli minulle hiukan vieras käsite, raanuja meillä oli kaksinkin kappalein. Ensimmäisellä tunnilla käsittelimme ryijyn historiaa ja kävimme läpi taiteilijoita ja suunnittelijoita.  Taidetta lankojen välityksellä, ei voi olla totta! Jotenkin heti tiesin, mitä tulen tekemään ja langoilla pohjakankaalle luomaan.

Ryijyn suunnittelua tehtiin eri tekniikoilla maalaten ja piirtäen. Vaikka en ole paljon akvarellimaalausta harrastanutkaan, se tuntuu omimmalta tavalta saada värit paperille. Pidän siitä, että värit valuu, sekoittuu ja lopputulos on ennalta arvaamaton.

Toin mukanani syksyn ruskan pensaan lehtiä ja omat lankani joita olin hankkinut aiempina vuosina. Keväällä kävin työväenopiston kurssin kasvivärjäyksestä ja kokeilinkin sitä heti kesällä maalla saunanrannassa. Upeaa, voisin käyttää jotain langoista ryijytyössäni. Aiemmin hankkimani langat olivat myös kasvivärjättyjä.

Vuohenputkea padassa.

Oman suunnittelun pohjana oli selkeästi heti alusta luonto. Ja rakkain tekniikka akvarelli. Minulla oli pieni korttikokoinen maalaus männyistä valmiina ja siitä aloitin luomaan ryijykuvaa. Mielestä pursusi kaikki ideat yhtä aikaa ja kun vielä pystyin käyttämään luonnonväreillä värjättyjä lankojani suunnitelma oli valmis. Maalla ollessani istun terassilla ja ihailen vanhaa mäntyä, joka seisoo uljaana aitan takana. Joten. Ryijystäni tuli nimeltään "Aitan takana".

Toin suunnitteluvaiheessa jo mukaani lankoja ja ne olivat väriltään ihan täydellisiä. Lanka ei myöskään saa olla liian pehmeä, sen kierteet eivät saa purkaantua. Ryijyyn voi käyttää erilaisia lankoja ja materiaalia, mutta itse valitsin aidon villalangan. 

Pikkuhiljaa maisema muotoutui paperille.

Suunnittelussa tarvitsen jotain konkreettista. Pelkkä kuvan tuottaminen paperille ei riitä, halusin asetella lankoja ja värejä paperille ja tuottaa mielikuvaa maisemasta ja pehmeýdestä. Ja tässä vaiheessa en kyllä arvannutkaan millainen lopputulos ryijystäni tulisi. Päässäni oli vain selkeä kuva siitä millaisen tunnelman haluan ja saan käyttää luonnonvärejä luontokuvaani. Mieleeni ei hiipinyt lainkaan ajatusta siitä, että se ei olisi mahdollista. Ihan kuin joku muu olisi ohjannut tekemisiäni. 

1.2. Työpiirros

Ryijyn koko ja soveltaminen työpiirrokseen laskettiin jollain aivan ymmärryksen yli menevällä laskentakaavalla, joka onneksi opettajalla oli hallussa. Matikka ei ole minun vahvin lajini! Sitten piti määritellä minkäpituisen nukan halusi tehdä ja kuinka tiheän solminnan. Täytyy sanoa, että tämä vaihe oli minulle tuskaa siinä mielessä, että ensin en tajunnut yhtään mitään kaavoista ja ruudukoista. 

Lopulta luonnoksestani otettiin kopio pienennettynä, piirsin kopiokuvan valopöytää apuna käyttäen ensin kaavapaperille ja siitä sitten ruutupaperille. Näin valmistui kartta ryijyni solmimiseen. Ruutu ruudulta kohti valmista työtä.

1.3 Lankojen valinta

Aloitin ryijylankojen valinnan kartoittamalla omia varastojani kotona. Muutamia lankoja voin käyttää ryijyssäni ja loput tilasin Wetterhoffin valikoimista, valitsin Tuukka-langan. Myös ryijypohjakangas piti hankkia. Ja sitä ennen arvioida paljonko ryijyyn menee lankaa. 

Nämä apulaiset minulla oli matkassa koko ryijyprojektin ajan,

Sylviesteri

Pimu

Värikartoista valitsimme sitten lankoja. Myös joku kummallinen pellava-aivina kannattaa tilata. Kun sitä kuuluisaa valoa pitää siihen ryijyyn saada. Kiitos Raijan, opettajan, ymmärsin viimein mitä se tarkoittaa. Se todellakin on tärkeää, se valo. Ja melkeinhän näistä meni pää sekaisin, kenellä enemmän ja kenellä vähemmän. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että ihanat kurssikaverini ovat kyllä yhtä hurahtaneita lankoihin kuin minäkin!

2. Ryijyn solmiminen

2.1. Valmistelua

Langat olivat vyyhteinä ja ne piti siis saada kerälle. Kiinnitin huomioita bussipysäkillä, kun laukussani oli tällainen vehje. Vyyhdinpuuhan se on ja se on sellainen, jota on käytetty jo yli kolmekymmentä vuotta sitten.

2.2. Ryijyn solmut 

Valitsin 3 cm pitkän nukan ja solmin niitä jokatoiseen ruutulankaan. Vaihtoehtoja on myös pidempi nukka sekä tiheämpi solmintatapa. Tuintui, että ensimmäinen ryijyni on näin mukava työstää, kokeilen sitten seuraavissa muita eri tapoja.

Seurasin ruutuohjettani solmu solmulta. Samalla seurasin värejä maalauksestani. Alussa oli erittäin paljon värivaihteluita ja valitsinkin langat sitä mukaa kun ryijy edistyi.  Työ oli myös aika hidasta. Yhteen solmuun käytetään neljää lankaa. Sillä saadaan eri sävyjä. Maalaukseni alkaa elää! 

Viihdyin kovasti metsän väreissä ja vihreitten muuttuvissa pinnoissa. Mutta sitten tultiin taivaansineen ja siinä minulle tuli ensimmäinen väripulma. Ja oikeastaan ensimmäistä kertaa solmin ja purin. Solmin ja purin. Mitä ihmettä tekisin? Opettajan avustuksella sitten sain oikeanlaisen lankayhdistelmän käyttöön ja sininenkin näytti hyvältä. Se tuntui ensin niin kovalta ja kylmältä, se sininen. 

2.3. Muuta elämää ryijysyksyn aikana

Syksyn aikana elämä kulki kulkuaan ja yrittäjän Joulukin alkoi ilmoitella itsestään. Kauniina syyspäivänä kävimme mieheni kanssa Tallinnassa. Sielläkin ryijy oli mielessä. Tämä seinähän on kuin ryijy ja kynttilät loistivat ryijyni puolukanväreissä!

Marraskuulla osallistuin pitkästä aikaa myyjäisiin. Sinne tein vähän tonttuja, Orrella-sarjan korvakoruja ja enkeleitä. Metallilankakurssi-illankin kävin. Lokakuussa vietettiin ensimmäistä kertaa Suomalaisen Käsityön päivää, sitä juhlimme kakkukaffein yritykseni tiloissa, Käsityökammarissa.

Tämä ryijy on Suomen suurin ryijy - Sammalseinä. Se sijaitsee Espoon Tapiolassa vakuutusyhtiö Elo:n toimitiloissa. Saimme käydä siihen tutustumassa ja kiitos järjestäjille, tapasimme myös kutojat. Upea taideteos, jolla on koko yli 30 neliötä ja siihen on käytetty kilometreittäin lankaa. Työtunteja suunnitteluun sekä valmistamiseen on mennyt yli vuosi. Kuva ei valitettavasti tee oikeutta tähän väriloistoon!

3. Ryijy valmistuu

3.1. Ryijyn tekoa

Lokakuussa tein ensimmäiset solmut ryijyyni ja nyt joulukuun alussa se on valmis. Koskaan ei ryijyn tekeminen tuntunut kurjalta. Se vei mukanaan ja tein sitä sydämen palolla. Rivi riviltä. Välillä työ tuntui edistyvän niin hitaasti, mutta loppua kohden jo tuntui siltä, että on pakko tilata uusi ryijypohjakangas ja aloittaa seuraavan ryijyn suunnittelu.

Kissat ovat meillä kaikessa aina mukana. Pehmeä ja aito ryijykangas on ollut mukava alusta päiväunille. Ja eipä liukunut työ pöydältä kun välillä kaksikin kissa makoili painona! Luulen, että tämä ryijytyön lopettaminen koskee meitä kaikkia. Miksi tätä kangasta on tässä näin vähän? Tuumii Pimu, pyllynsä siihen asettaen.

3.2. Ryijyn viimeistely

Ryijy on nyt solmittu, mutta se pitää vielä kammata ja viimeistellä. Rivi riviltä kävin läpi nukat, kampasin ja leikkasin mahdolliset yksittäiset pitkät langat pois. Tämäkin opettaa kärsivällisyyttä. Hidasta hommaa.

Sen jälkeen pääteltiin ja siistittiin reunat, ompelin ripustustankokujan ja vielä pellavakankaasta nimilappu ryijyn taakse. 

On myös hyvä muistaa ohjeet ryijyn hoidosta. Pölyä keräävän villan voi imuroida varoen ja kampailla nukkia ojennukseen.
Seinälle se pääsee luonnoksen viereen, liikaa valoa siihen ei saa kohdistaa. Vanha puusohva, jonka olen rapsutellut maaleista ja käsitellyt vernissalla, sopii ryijyni kaveriksi. Kehystän mallimaalauksen siihen viereen.

Siinä se nyt on. Aitan takana.

4. Miten ryijy muutti elämääni ?

Toinen vuosi opiskelussani on nyt puolessavälissä. Kouluun meneminen on aina tuntunut mukavalta. Kurssikavereita on mukava nähdä ja vaikka jokainen on keskittynyt omaan työhönsä, aina jutellaan kaikenmoista. On helpottavaa kuulla, että muillakin on kiire ja välillä ajanpuute. Itsellä joskus kouluilta tapahtumarikkaan työpäivän jälkeen taisi kulua kahvinjuontiin ja toisten häiritsemiseen. Mutta se onkin rikkaus, olla muitten sielunsiskojen kanssa. 

Opettajani kurssisyksynä oli Raija Rastas, iso kiitos hänelle. Tekstiilisuunnitelijan opissa on ollut mukava olla. Hänestä näkyy pitkä kokemus suunnittelijana. Hän on ohjannut meitä innokkaana ja kannustanut ja neuvonut. Ja onhan meidän ryhmän ryijyt ihan mahtavia! Niitä voi nähdä sitten keväällä 18.5. avautuvassa näyttelyssä. 

Olen myös herännyt tutkimaan äitini juuria Karjalasta, lähinnä olen kerännyt kirjallisuutta karjalan käsitöistä ja pukeutumisesta.
Olen todella innoissani tästä uudesta taidostani ja aikomukseni on tehdä uusi ryijy. Yrittäjänä siitä saattaa tulla osa työtäni. Olen jo saanut muutamia kyselyitä ja mikä sen ihanampaa, jos saan tehdä töitä ryijyjen parissa. Ryijyt ovat tulleet uudelleen muotiin ja niistä ollaan kiinnostuneita. Minulla on monta ideaa. Niinkuin aina. Ryijytekniikalla tehty taideteos voisi toimia uudenlaisena elementtinä joka kodissa. Mutta jokatapauksessa tätä taitoa aion kehittää, on vielä paljon oppimista, Sitähän se elämä on. Oppimista.

....niistä sydämeni laulun teen...