TAIDERYIJY

Syksy 2015 / Käsityötaiteen perustutkinto

"Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesäyön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen."

- Eino Leino -

Tämä on Portfolioni. Syksyn matkani taideryijyn ja lankojen avulla taidetta tekemisen maailmaan.
Oppimista, oivaltamista, rakastumista uuteen käsityömuotoon ja suurta intoa.

1 Ryijyn suunnittelu

1.1. Luonnos

Enpä tiennytkään miten paljon taiteilijat suunnittelivat ryijyjä. Tunnettuja taiteilijoita kuvataiteen puolelta, ei pelkästään tekstiilitaiteen. Lisäksi aikoinaan käsitöitä tehtiin tarpeeseen eli ryijyjä käytettiin peittoina, mattoina ja lämmikkeinä istuimissa. Ne eivät olleet pelkästään koriste-esineitä.

Ensimmäisenä iltana koulussä tänä syksynä istua napottelin koulupöydän ääressä innostuneena siitä, että saa tehdä jotain villalangoilla. Ryijy oli minulle hiukan vieras käsite, raanuja meillä oli kaksinkin kappalein. Ensimmäisellä tunnilla käsittelimme ryijyn historiaa ja kävimme läpi taiteilijoita ja suunnittelijoita.  Taidetta lankojen välityksellä, ei voi olla totta! Jotenkin heti tiesin, mitä tulen tekemään ja langoilla pohjakankaalle luomaan.

Ryijyn suunnittelua tehtiin eri tekniikoilla maalaten ja piirtäen. Vaikka en ole paljon akvarellimaalausta harrastanutkaan, se tuntuu omimmalta tavalta saada värit paperille. Pidän siitä, että värit valuu, sekoittuu ja lopputulos on ennalta arvaamaton.

Toin mukanani syksyn ruskan pensaan lehtiä ja omat lankani joita olin hankkinut aiempina vuosina. Keväällä kävin työväenopiston kurssin kasvivärjäyksestä ja kokeilinkin sitä heti kesällä maalla saunanrannassa. Upeaa, voisin käyttää jotain langoista ryijytyössäni. Aiemmin hankkimani langat olivat myös kasvivärjättyjä.

Vuohenputkea padassa.

Oman suunnittelun pohjana oli selkeästi heti alusta luonto. Ja rakkain tekniikka akvarelli. Minulla oli pieni korttikokoinen maalaus männyistä valmiina ja siitä aloitin luomaan ryijykuvaa. Mielestä pursusi kaikki ideat yhtä aikaa ja kun vielä pystyin käyttämään luonnonväreillä värjättyjä lankojani suunnitelma oli valmis. Maalla ollessani istun terassilla ja ihailen vanhaa mäntyä, joka seisoo uljaana aitan takana. Joten. Ryijystäni tuli nimeltään "Aitan takana".

Toin suunnitteluvaiheessa jo mukaani lankoja ja ne olivat väriltään ihan täydellisiä. Lanka ei myöskään saa olla liian pehmeä, sen kierteet eivät saa purkaantua. Ryijyyn voi käyttää erilaisia lankoja ja materiaalia, mutta itse valitsin aidon villalangan. 

Pikkuhiljaa maisema muotoutui paperille.

Suunnittelussa tarvitsen jotain konkreettista. Pelkkä kuvan tuottaminen paperille ei riitä, halusin asetella lankoja ja värejä paperille ja tuottaa mielikuvaa maisemasta ja pehmeýdestä. Ja tässä vaiheessa en kyllä arvannutkaan millainen lopputulos ryijystäni tulisi. Päässäni oli vain selkeä kuva siitä millaisen tunnelman haluan ja saan käyttää luonnonvärejä luontokuvaani. Mieleeni ei hiipinyt lainkaan ajatusta siitä, että se ei olisi mahdollista. Ihan kuin joku muu olisi ohjannut tekemisiäni. 

1.2. Työpiirros

Ryijyn koko ja soveltaminen työpiirrokseen laskettiin jollain aivan ymmärryksen yli menevällä laskentakaavalla, joka onneksi opettajalla oli hallussa. Matikka ei ole minun vahvin lajini! Sitten piti määritellä minkäpituisen nukan halusi tehdä ja kuinka tiheän solminnan. Täytyy sanoa, että tämä vaihe oli minulle tuskaa siinä mielessä, että ensin en tajunnut yhtään mitään kaavoista ja ruudukoista. 

Lopulta luonnoksestani otettiin kopio pienennettynä, piirsin kopiokuvan valopöytää apuna käyttäen ensin kaavapaperille ja siitä sitten ruutupaperille. Näin valmistui kartta ryijyni solmimiseen. Ruutu ruudulta kohti valmista työtä.

1.3 Lankojen valinta

Aloitin ryijylankojen valinnan kartoittamalla omia varastojani kotona. Muutamia lankoja voin käyttää ryijyssäni ja loput tilasin Wetterhoffin valikoimista, valitsin Tuukka-langan. Myös ryijypohjakangas piti hankkia. Ja sitä ennen arvioida paljonko ryijyyn menee lankaa. 

Nämä apulaiset minulla oli matkassa koko ryijyprojektin ajan,

Sylviesteri

Pimu

Värikartoista valitsimme sitten lankoja. Myös joku kummallinen pellava-aivina kannattaa tilata. Kun sitä kuuluisaa valoa pitää siihen ryijyyn saada. Kiitos Raijan, opettajan, ymmärsin viimein mitä se tarkoittaa. Se todellakin on tärkeää, se valo. Ja melkeinhän näistä meni pää sekaisin, kenellä enemmän ja kenellä vähemmän. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että ihanat kurssikaverini ovat kyllä yhtä hurahtaneita lankoihin kuin minäkin!

2. Ryijyn solmiminen

2.1. Valmistelua

Langat olivat vyyhteinä ja ne piti siis saada kerälle. Kiinnitin huomioita bussipysäkillä, kun laukussani oli tällainen vehje. Vyyhdinpuuhan se on ja se on sellainen, jota on käytetty jo yli kolmekymmentä vuotta sitten.

2.2. Ryijyn solmut 

Valitsin 3 cm pitkän nukan ja solmin niitä jokatoiseen ruutulankaan. Vaihtoehtoja on myös pidempi nukka sekä tiheämpi solmintatapa. Tuintui, että ensimmäinen ryijyni on näin mukava työstää, kokeilen sitten seuraavissa muita eri tapoja.

Seurasin ruutuohjettani solmu solmulta. Samalla seurasin värejä maalauksestani. Alussa oli erittäin paljon värivaihteluita ja valitsinkin langat sitä mukaa kun ryijy edistyi.  Työ oli myös aika hidasta. Yhteen solmuun käytetään neljää lankaa. Sillä saadaan eri sävyjä. Maalaukseni alkaa elää! 

Viihdyin kovasti metsän väreissä ja vihreitten muuttuvissa pinnoissa. Mutta sitten tultiin taivaansineen ja siinä minulle tuli ensimmäinen väripulma. Ja oikeastaan ensimmäistä kertaa solmin ja purin. Solmin ja purin. Mitä ihmettä tekisin? Opettajan avustuksella sitten sain oikeanlaisen lankayhdistelmän käyttöön ja sininenkin näytti hyvältä. Se tuntui ensin niin kovalta ja kylmältä, se sininen. 

2.3. Muuta elämää ryijysyksyn aikana

Syksyn aikana elämä kulki kulkuaan ja yrittäjän Joulukin alkoi ilmoitella itsestään. Kauniina syyspäivänä kävimme mieheni kanssa Tallinnassa. Sielläkin ryijy oli mielessä. Tämä seinähän on kuin ryijy ja kynttilät loistivat ryijyni puolukanväreissä!

Marraskuulla osallistuin pitkästä aikaa myyjäisiin. Sinne tein vähän tonttuja, Orrella-sarjan korvakoruja ja enkeleitä. Metallilankakurssi-illankin kävin. Lokakuussa vietettiin ensimmäistä kertaa Suomalaisen Käsityön päivää, sitä juhlimme kakkukaffein yritykseni tiloissa, Käsityökammarissa.

Tämä ryijy on Suomen suurin ryijy - Sammalseinä. Se sijaitsee Espoon Tapiolassa vakuutusyhtiö Elo:n toimitiloissa. Saimme käydä siihen tutustumassa ja kiitos järjestäjille, tapasimme myös kutojat. Upea taideteos, jolla on koko yli 30 neliötä ja siihen on käytetty kilometreittäin lankaa. Työtunteja suunnitteluun sekä valmistamiseen on mennyt yli vuosi. Kuva ei valitettavasti tee oikeutta tähän väriloistoon!

3. Ryijy valmistuu

3.1. Ryijyn tekoa

Lokakuussa tein ensimmäiset solmut ryijyyni ja nyt joulukuun alussa se on valmis. Koskaan ei ryijyn tekeminen tuntunut kurjalta. Se vei mukanaan ja tein sitä sydämen palolla. Rivi riviltä. Välillä työ tuntui edistyvän niin hitaasti, mutta loppua kohden jo tuntui siltä, että on pakko tilata uusi ryijypohjakangas ja aloittaa seuraavan ryijyn suunnittelu.

Kissat ovat meillä kaikessa aina mukana. Pehmeä ja aito ryijykangas on ollut mukava alusta päiväunille. Ja eipä liukunut työ pöydältä kun välillä kaksikin kissa makoili painona! Luulen, että tämä ryijytyön lopettaminen koskee meitä kaikkia. Miksi tätä kangasta on tässä näin vähän? Tuumii Pimu, pyllynsä siihen asettaen.

3.2. Ryijyn viimeistely

Ryijy on nyt solmittu, mutta se pitää vielä kammata ja viimeistellä. Rivi riviltä kävin läpi nukat, kampasin ja leikkasin mahdolliset yksittäiset pitkät langat pois. Tämäkin opettaa kärsivällisyyttä. Hidasta hommaa.

Sen jälkeen pääteltiin ja siistittiin reunat, ompelin ripustustankokujan ja vielä pellavakankaasta nimilappu ryijyn taakse. 

On myös hyvä muistaa ohjeet ryijyn hoidosta. Pölyä keräävän villan voi imuroida varoen ja kampailla nukkia ojennukseen.
Seinälle se pääsee luonnoksen viereen, liikaa valoa siihen ei saa kohdistaa. Vanha puusohva, jonka olen rapsutellut maaleista ja käsitellyt vernissalla, sopii ryijyni kaveriksi. Kehystän mallimaalauksen siihen viereen.

Siinä se nyt on. Aitan takana.

4. Miten ryijy muutti elämääni ?

Toinen vuosi opiskelussani on nyt puolessavälissä. Kouluun meneminen on aina tuntunut mukavalta. Kurssikavereita on mukava nähdä ja vaikka jokainen on keskittynyt omaan työhönsä, aina jutellaan kaikenmoista. On helpottavaa kuulla, että muillakin on kiire ja välillä ajanpuute. Itsellä joskus kouluilta tapahtumarikkaan työpäivän jälkeen taisi kulua kahvinjuontiin ja toisten häiritsemiseen. Mutta se onkin rikkaus, olla muitten sielunsiskojen kanssa. 

Opettajani kurssisyksynä oli Raija Rastas, iso kiitos hänelle. Tekstiilisuunnitelijan opissa on ollut mukava olla. Hänestä näkyy pitkä kokemus suunnittelijana. Hän on ohjannut meitä innokkaana ja kannustanut ja neuvonut. Ja onhan meidän ryhmän ryijyt ihan mahtavia! Niitä voi nähdä sitten keväällä 18.5. avautuvassa näyttelyssä. 

Olen myös herännyt tutkimaan äitini juuria Karjalasta, lähinnä olen kerännyt kirjallisuutta karjalan käsitöistä ja pukeutumisesta.
Olen todella innoissani tästä uudesta taidostani ja aikomukseni on tehdä uusi ryijy. Yrittäjänä siitä saattaa tulla osa työtäni. Olen jo saanut muutamia kyselyitä ja mikä sen ihanampaa, jos saan tehdä töitä ryijyjen parissa. Ryijyt ovat tulleet uudelleen muotiin ja niistä ollaan kiinnostuneita. Minulla on monta ideaa. Niinkuin aina. Ryijytekniikalla tehty taideteos voisi toimia uudenlaisena elementtinä joka kodissa. Mutta jokatapauksessa tätä taitoa aion kehittää, on vielä paljon oppimista, Sitähän se elämä on. Oppimista.

....niistä sydämeni laulun teen...