Sitä vaan, että rakastuin niin akvarellikurssilla maalaamiseen, että harrastus, joka muhi sisälläni pari vuotta, viimein pääsi alkuun. Tuikun kurssi Oitbackassa antoi alkupotkun tähän... koskaan kun en ole sitten kouluaikojen akvarellipensseliin tarttunut!
Tässä kuvia ja tunnelmia Kivikoskelta. Myllärin tytön isoisän ja isän työpaikka....
Vietin lapsuuteni Pekka Halosen kesäpaikan naapurissa. En kyllä ihmettele yhtään, että hän viihtyi näissä maisemissa.
...ja kosken kiviä.
Tässä ihana ateljeeni. Isä on aikoinaan tehnyt käsityönä nämä tuolit.
Sain viimein onnistuneesti rantakiviä paperille.
Tästä ei maailma parane!
Nyt innostunein mielin uuteen syksyyn! Kaikkea mahtava tulossa... ja Myllärin Tyttö saa blogi-kaverinkin tässä syksyn mittaa! Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti