ERILAINEN PÄIVÄ

Hei. pitkästä aikaa.

Kevät tulee, vaikka tänään lumi muistutteli siitä, että on vasta maaliskuu.

Olen tänä vuonna pohtinut niin säätä kuin omaa paikkaani täällä maapallolla. Hienosti sanottu vai mitä! Kiireisen syksyn jälkeen olen antanut itseni olla minä. Meditointiini kuuluu sukkapuikkojen kilinä ja hömppää ohjelmaa telkkarista. Olen ollut osaksi erakkona, mutta nauttinut myös omanlaisesta tahdista töissä. Pysähtyminen avaa ajatukset. Että mikä tässä nyt on tärkeää ja mitä haluaa tehdä. Ja mahtavaa huomata, että jotkut asiat ei enää paljon paina, mutta taas jotkut asiat ovat tärkeitä ja tuntee itsensä vahvaksi.

Erilainen päivä? Olin ensimmäistä kertaa tukemani eduskuntavaaliehdokkaan töissä jakamassa esitteitä eli flaikkuja, kuten piireissä sanotaan. Se on tunnustettava, minut on luotu parantamaan maailmaa. Olen kiitollinen siitä, että joku muu laittaa itsensä likoon ja hakeutuu tehtäviin, jotka eivät ole niitä helpoimpia. Kiitos Tiina Elo, että sinä jaksat. Ja monet hienot muutkin ehdokkaat. 

Koska kello on jo paljon, Koska kello on yö - Sielu ei nuku. Siksi otin tämän blogini esille ja kirjoitin pitkästä aikaa. Kirja yöpöydälläni pitää minulle seuraa, mies ja kissat nukkuu. Ostin viikonloppuna Kaija Juurikkalan kirjan Sielu ei nuku. Sain siihen hänen omistuskirjoituksen.

Hän katsoi silmiini ja kirjoitti. Katsoi silmiini ja kirjoitti. Kun luin tekstin, liikutuin, Se on oikeastaan lievästi sanottu. Kun luin tekstin minussa pyörähti voimakas tunne. Kaija hymyili ja kysyi: Tuntuuko tutulta? Henkäisin vastauksen KYLLÄ. Ihan uskomatonta.

"Kangasmetsä, vanhat nummet ja linna.

Sinun maisemasi, sen äänet, sen tuoksut. Ja sen muistot!"

Rantasaunanlämmityksiä ootellen!