KEVÄTJUHLAT

Minulla on jo tänään kevätjuhlat. Koulun viimeinen ilta tänä keväänä. Jokainen tuo pientä naposteltavaa, käydään läpi kaikkien kevättä. Mukavaa on ollut ja kesä tulee vauhdilla!

Tässä koottuna tunnelmia kevään opinnoistani kouluun vietäväksi. Mukaan lähtee myös kevään Arjen Design -käsityöni, olkalaukku.

KEVÄT 2015

Käsityötaiteen perustutkinto / Heidi Hatakka

Tammikuussa alkoi mieleinen jakso, sai suunnitella oman painokuvion. Ensin kokeilin leimailuja sitruunalla, appelsiinilla ja perunalla. Mahtavaa, paperille tuli kaikenlaista yllättävää! Kissoja ja enkeleitä

Oman painokuvion suunnittelu ei tapahtunut hetkessä eikä kahdessa. Aika vaikeaa oli lopulta päättää mitä ihmettä sitä tekisi. Kunnes yhtenä aamuna näin Kuhmoisten kukot/Kalevala-koruni riippumassa naulassa. Tietenkin! Se on lintu, Kuhmoisten vanhoilta kaivauksilta v.700 löydettyjä kuvioita ja siihen sitten Karjala mukaan! Innoitukseni oli siinä ja piirtelin paperille pari viikkoa omaa lintua, joka ei sitten paljon viikoissa muuttunut ja pääsi kankaalle.

Valitsin painokankaiksi syksyllä värjäämiäni kankaita, pellavaa, puuvillaa. Ja vanhoja pellavaverhoja sekä vanhoja tyynyliinoja. Ihan mahtavaa oppia aivan uutta taas. Jo oranssin pellavan ollessa pöydälläni ajattelin, että siitä tulee olkalaukku. Vihreästä verhosta, johon painoin paperikaavoilla kuusia, leimasin perunalla kissoja ja pyörittelin pensselillä pieniä punaisia marjoja, tulikin yllättäin kampanjahuivini tukijoukoissa. Vihreä ajatus, metsät ja luonto. Eipä mahtavaa!

Pitkin kouluviikkoja päässäni muhi kaikenlaista ideaa. Käsinkirjontaa, aplikointia ja konekirjontaa. Ja vielä kun näin Karjalaiset kuviot, niinpä tietenkin, niitä kirjoin laukkuuni. Luonnonmateriaalia ja ideologiaa. Ihme kyllä ne mielestäni näkyvät tuossa olkalaukussani kaikki. Kokeilin kyllä kaikenlaista ja kuten useasti suunnittelussa, se muuttuu matkalla ja sen aikana saa ne parhaimmat ideat. Sankojen kanssa oli eniten vaikeutta. Kangasta, villaa vai virkattua, hohhoijaa! Materiaali joka kestää. Keksin vielä laukkuun läpän joka vaikeutti sankojen valintaa....

En ole ommellut enkä kirjonut paljoakaan, saati painanut kankaita! Nyt sain tehdä näitä kaikkia! Laukustani tuli minun näköinen. Siinä on luonnonmateriaaleja ja perinteitä, juuria ja tunnetta. Ja minulla kun ei ole sellaista lempparilaukkua, nyt on! Toivon että siitä heijastuu arvoni ja tyylini. 

*************************************************************************************************

SItten on vuorossa suunnittelua ja työtä kesän näyttelyyn! Ja kaikkea muutakin käsityöhön liittyvää!

Ja syksyllä jatkuu koulu!